Luova tutkimusmatka yksinäisyyteen

Ei-toivottu yksinäisyys on piinallinen inhimillinen kokemus, joka kroonistuessaan voi ajaa ihmisen epätoivoon ja romuttaa hyvinvoinnin. Se on kansanterveysuhka, se on epidemia, se on aikamme vitsaus. Mutta mitä muuta se voi olla?

Jos kannamme yksinäisyyttä mukanamme joka tapauksessa, voimme saman tien olla kiinnostuneita siitä. Millainen ilmiö se itse asiassa on, mitä se meille merkitsee, mitä antaa, mitä ottaa? Voiko yksinäisyyden kanssa ystävystyä?

Yksinäisyyden tunne kertoo siitä, että toivomme yhteyttä toisiin, haluamme liittyä ja olla läsnä. Se on herkkyyttä, avoimuutta ja vastaanottavaisuutta. Kun olemme ulkopuolella, näemme asiat eri tavalla. Silloin meillä on toinen näkökulma ja ihan erityistä annettavaa. Ulkopuolisuus antaa perspektiiviä, ja erilaisuus voi olla erityisyyttä; heikkouden sijaan äärettömän arvokasta. Miten voimme ottaa sen käyttöön?

Yksinäisyydestä ei tarvitse päästä kokonaan eroon, sillä se on osa ihmisyyttä, meille kaikille yhteistä. Jokainen yksinäinen on uniikki, mutta yksinäisyyden kokemus yhdistää meitä. 

Luovalla tutkimusmatkalla ei tarvitse olla yksin.